Uutiset

Olisipa kehitysyhteistyö jonain päivänä tarpeetonta. Vielä näin ei ole.

Artikkelin julkaisu päivämäärä

28.06.2022

Jaa sosiaalisessa mediassa

Tyttö ja poika koulupuvuissa kävelemässä kuivalla ja aurinkoisella seudulla.
Maailman pisin koronasulku Ugandassa on päättynyt, ja lapset pääsevät viimein takaisin lähiopetuksen piiriin.

Tällä hetkellä lähes joka 4. lapsi asuu maassa, jossa on humanitaarinen kriisi. Kriisien keskellä voi olla vaikea nähdä hyvää, mutta maailma on muuttunut monella tapaa paremmaksi paikaksi viimeisten vuosikymmenten aikana, kirjoittaa UNICEFin Inka Hetemäki. Kehitysyhteistyöllä on ollut tässä muutoksessa merkittävä rooli. Työtä tarvitaan vielä pitkään, vaikka haaveena onkin, että kehitysyhteistyö olisi jonakin päivänä tarpeetonta.

Kriisien keskellä on ollut vaikea huomata, että maailma on muuttunut paremmaksi. 

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana äärimmäinen köyhyys on kuitenkin puolittunut, pienten lasten kuolleisuus helposti estettäviin syihin on yli puolittunut, aliravittujen lasten määrä on lähes puolittunut. Koulunkäynti on edistynyt sekin huimasti, nyt jo 90 prosenttia maailman lapsista aloittaa koulun. Myös sukupuolten välinen ero koulunkävijöissä on kaventunut, 1998 joka toinen tyttö aloitti yläkoulun, nyt kaksi kolmesta.

Valtavia saavutuksia, ottaen lisäksi huomioon, että maailman väkimäärä kasvaa koko ajan. Kehitysyhteistyöllä on ollut tässä suuri rooli, ja on yhä.

Tämä 30 vuoden aikaikkuna on kiinnostava. Tuolloin luotiin YK:n vuosituhattavoitteet, jotka olivat ensimmäiset yhteiset globaalit ja mitattavat kehitystavoitteet, joille määriteltiin myös mittarit. Tavoitteita ei saavutettu täysmääräisesti, mutta maiden vahva sitoutuminen niihin ja järjestelmällinen seuranta vei kehitystä huimasti eteenpäin. Vahva rooli on ollut myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksella, myös 30 vuoden takaa. Sen myötä hyvän elämän takaaminen lapselle ei ollut enää hyväntekeväisyyttä, vaan valtioita sitova velvoite. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa esimerkiksi järjestämään ilmaisen peruskoulun kaikille lapsille. 

Vuosituhattavoitteiden viitoittamaa hyvää työtä jatkaa nyt kestävän kehityksen tavoitteet. Vaikka ne ovat edeltäjiään monimutkaisemmat ja laajemmat, niiden oivallus on ollut haastaa vahvasti yrityselämä ja muut toimijat mukaan rakentamaan tasa-arvoisempaa maailmaa. On ymmärretty, että tähän työhön tarvitaan meidät kaikki. Kehitysyhteistyö puskee tätäkin yhteistyötä eteenpäin.

Kehitysyhteistyöllä vaikutetaan myös yhteiskunnan rakenteisiin

Hyvään kehitykseen on vaikuttanut toki talouskasvu, etenkin Aasiassa. Mutta talouskasvu ei hyödytä automaattisesti kaikkia, vaan tuloja pitää tasata kestävällä politiikalla. Näitä kestävän politiikan keinoja ovat muun muassa veronkanto, ja hyvä sosiaali- ja perhepolitiikka. Tätä julkisiin rakenteisiin vaikuttamista tehdään myös kehitysyhteistyön keinoin. 

Harva, jos mikään toimiala on niin tikun nokassa kuin kehitysapu. Sitä tuleekin tarkastella kriittisesti, arvioida ja kehittää paremmaksi. Mutta on vaikea sanoa, missä maailma olisi ilman kehitysyhteistyötä. Varmasti voi kuitenkin sanoa, että lasten elämä ei olisi tällä tapaa kohentunut ilman kehitysyhteistyötä, sillä kehitysapu kohdentuu juuri heihin, jotka jäävät pärjäävien jalkoihin. 

Tänä päivänä esimerkiksi UNICEF vastaa 45 prosentista maailman lasten rokotuksista. Sen ei pitäisi olla näin, vaan rokotustenkin tulisi olla julkisen talouden tehtävä kehitysyhteistyön sijaan. Kehitysyhteistyön merkityksestä talouteen kertoo kuitenkin tämä: jokainen lapsen rokottamiseen käytetty dollari tuottaa 44 dollarin taloudellisen hyödyn säästöinä terveyskuluissa ja tuottavuuden kasvuna.

Kehitysyhteistyötä ja -apua tarvitaan yhä myös koulutuksen tukemiseen. Edistysaskeleista huolimatta 260 miljoonaa lasta on yhä koulun ulkopuolella. Huoli on suuri myös opetuksen laadusta: lapset eivät opi kouluissa riittävästi. Ja jokainen näistä lapsista on kuitenkin yhtä oikeutettu hyvään opetukseen, ja olisivat suuri mahdollisuus itselleen ja yhteiskunnalle.

Humanitaariset kriisit ovat suurin uhka kehitykselle

Tällä hetkellä lähes joka neljäs lapsi asuu maassa, jossa on humanitaarinen kriisi. Joka kuudes lapsi asuu sota-alueella. Kriisit ovat erityisen kohtalokkaita lapsille, sillä lapsilla on paljon menetettävää: koko tulevaisuutensa esimerkiksi menetetyn koulutuksen kautta. Ja kuitenkin näiden lasten tulisi kyetä sodan päätyttyä pystyä olemaan niitä yhteiskunnan rakentajia. Kriisit ovat syynä myös ennätyksellisen pahaan pakolaistilanteeseen: pakenevia on jo 100 miljoonaa, heistä lähes puolet on lapsia, ja näistä pakolaislapsista lähes puolet eivät käy koulua.

Koronastakin tuli – kuten me kehitysyhteistyötoimijat ennustimme – lapsen oikeuksien kriisi. Toimenpiteet koronan leviämisen estämiseksi sekä kriisin taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset osuivat lapsiin pahemmin kuin itse virus. Esimerkiksi Ugandassa pitkät koulusulut lisäsivät teiniraskauksia 20 prosentilla. Tämäkin kriisi osui pahiten heikompiin ja seurauksia paikataan pitkään.

Kehitysyhteistyötä tullaan tarvitsemaan aina, sillä yhteistyö on kehittävää kaikille osapuolille. Myös kriisiavulle tulee varmasti, valitettavasti, aina olemaan tarve. Mutta kunpa kehitysapu olisi jonakin päivänä tarpeetonta, ja yhteiskunnat kantaisivat itseään ja huolehtisivat kaikista asukkaistaan. Ja olisi tällaisena myös kriisinkestävämpi. 

Tätä odotellessa, ja kun maailman vakauteen ei voi luottaa, meidän kaikkein pitää toimia paremman maailman puolesta. Onhan hyvinvoiva ja tasa-arvoinen maailma meidän kaikkien etu.

Kirjoittaja

Inka Hetemäki
Inka Hetemäki

Ohjelmajohtaja, UNICEF

Inka Hetemäellä on pitkä kokemus kehitysyhteis- ja ihmisoikeustyöstä. Hän on lapsen oikeuksien asiantuntija ja on tässä roolissa toiminut useissa eri viranomaisneuvottelukunnissa.