Työmatka Ugandaan avasi silmäni maan hiljaiselle kriisille: 2000 paikallisen ihmisen kuolema ei ole edes uutinen Suomessa

Kuvasimme keväällä Ugandassa videosisältöjä Nenäpäivä-lähetystä varten. Maassa on humanitaarinen kriisi ja erittäin vakava kuivuus. Tilanteen kriittisyys yllätti erityisesti, koska se ei näy meille suomalaisille lainkaan. 

“We can’t predict the weather anymore”, kollegani tokaisi vakavana. 

Kävelimme Kampalassa parkkipaikan läpi kohti UNICEFin toimiston pääovea. Juttelimme paikallisen kollegamme kanssa, mistäpä muustakaan kuin säästä.  Kollegamme kertoi, kuinka sään vuotuinen vaihtelu oli muuttunut. Sadekausien pituus ei enää ollut ennakoitavissa kuten aikaisemmin. 

Olimme tulleet viikoksi Ugandaan, suunnitelmanamme ajaa maan eteläosasta Kampalasta lähes koko maan läpi kohti koillis-Ugandaa ja Karamojan aluetta. Viikon aikana tutustuisimme UNICEFin työhön puhtaan veden, hygienian ja sanitaation parantamiseksi ja kuvaisimme Nenäpäivän tukeman hankkeen tuloksia syksyn tv-lähetykseen.

Tiesin etukäteen, että Ugandassa kärsitään kovasta kuivuudesta, mutta viikon aikana silmäni avautuivat sille, miten vakava maan humanitaarinen tilanne olikaan. 

Toimistolla meitä odotti UNICEFin tiimin perehdytys. Luvut olivat synkkiä. 

UNICEFin mukaan Ugandassa 46 000 alle 5-vuotiasta lasta kuolee vuosittain estettävissä oleviin syihin ja äitiyskuolleisuus on yksi maailman korkeimmista. Koronapandemian aikana köyhyys kasvoi erityisesti maaseudulla ja rokotekattavuus laski.  

Ruokaturvattomuus on kroonista. 6-23 kuukauden ikäisistä lapsista vain 11% saa tarpeeksi ravitsevaa ruokaa syödäkseen. Aliravitsemus hidastaa joka kolmannen lapsen kasvua. 

Myös puutteet puhtaan veden saannissa ja sanitaatiossa ovat merkittävät. Yli kolmanneksella ugandalaisista ei ole puhdasta juomavettä ja vain 18 prosentilla kotitalouksista on sanitaatiomahdollisuudet. 

Ilmastokriisin jäljet 

Lähdimme ajamaan Kampalasta aamun varhaisina tunteina. Reittimme kulki osittain pitkin Trans-African highway -tietä, joka kulkee Kenian Mombasasta Nigerian Lagosiin, halki Ugandan, Kongon demokraattisen tasavallan, Keski-Afrikan tasavallan ja Kamerunin. 

Matkamme varrella ympäristönmuutos kävi eri tavoin ilmi. Vettä oli joko liikaa tai liian vähän. 

Victoria-järven rannalla Kampalan eteläpuolella vesi oli noussut rantatörmän yli ja lainehti pitkälle vihreän nurmikentän päällä.  

Matkalla ohitimme myös pienen Jinjan kaupungin, joka on suosittu turistikohde. Sen rannalla pulppuaa syvyydestä yksi Niili-joen alkulähteistä, josta on peräisin jopa kolmasosa maailman pisimmän joen vedestä. Oppaamme kertoi, että vesi oli ollut kaksi metriä normaalia korkeammalla koko viime vuoden ajan.

Lähteen kohdalla on pieni saari, joka on juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella. Vain pikkuruinen turistikauppa terasseineen seisoi edelleen aaltojen päällä. Ympärillä kuohusi Victoria-järvi, jonka pohjasta pulppusi valtavalla voimalla mustaa vettä. 

Kun kahden tuhannen ihmisen kuolema ei ole uutinen

Matka jatkui koilliseen, kohti Karamojaa, Ugandan köyhintä aluetta 

Kun saavuimme maaseudulle, meidät käännytettiin ensimmäisestä majapaikasta pois. Vettä ei ole, eikä sitä ole tulossa, kertoi hotellin vastaanoton henkilökunta. Vaikka vakuutteIimme, että me pärjäisimme kyllä pullovedellä, kuski päätti suunnata eteenpäin. 

Kun saavuimme lopulliseen majapaikkaamme, totesimme että sielläkään hanasta ei aina tullut vettä tarvittaessa. Tähän oli siis tottuminen. 

Vaikka käynnissä oli sadekausi, Karamojassa joen uomat olivat kuivuneet pieniksi puroiksi. Lapset kaivoivat vettä syvemmältä maasta. Lehmät laidunsivat entisellä kosteikolla, joka oli kuivunut saviaavikoksi. Siellä täällä savesta nousi ruohoa kitukasvuisina tuppoina.  

Karamojan alue on jäänyt inhimillisen kehityksen mittareilla jälkeen muusta Ugandasta ja se näkyy monella tapaa. 

Karamoja on paimentolaisaluetta, jota ovat riivanneet karjavarkauksista johtuva väkivalta. Kuivuus on kiihdyttänyt konfliktia entisestään ja nyt jopa Ugandan armeija on tullut apuun vartioimaan suuria karjalaumoja. 

Kuivuuden aiheuttana ruokakriisi on Karamojassa akuutti. Edellisenä vuonna alueella kuoli 2000 ihmistä nälkään. Tästä ei ole juuri näkynyt uutisia eurooppalaisessa mediassa. 

Ugandassa haasteita riittää: maa on Afrikan suurin pakolaisten vastaanottajamaa ja samoin kuin monessa muussa kehittyvässä maassa, kova velkataakka kurittaa julkista taloutta.  Nopea kaupungistuminen kasvattaa urbaaneja slummialueita ja ajaa ihmiset ahdinkoon. Maan sisäinen pakolaisuus on yleistä. 

Vaikeudet näkyvät lasten tilanteessa esimerkiksi aliravitsemuksena ja alhaisena koulutustasona. Karamojassa vain alle puolet lapsista käy peruskoulua ja koko maassa ainoastaan kolmasosa lapsista suorittaa peruskoulun suunnitellussa seitsemässä vuodessa. Noin kolmasosa lapsista ei jatka koulutustaan pidemmälle. Lapsena solmitut avioliitot ja alaikäisten raskaudet ovat yleisiä. Noin 12 prosenttia 10-19-vuotiaista tytöistä on naimisissa ja 15-19-vuotiaista tytöistä joka 4. on ollut raskaana. 

UNICEFin ja muiden kehitysyhteistyöjärjestöjen työ onkin kriittisen tärkeää maan tulevaisuuden ja lasten hyvinvoinnin kannalta. Se myös ehkäisee ennenaikaisia kuolemia. Ilman tätä työtä lapsikuolleisuus olisi vieläkin korkeampaa.

Vettä auringon voimalla

Me vierailimme UNICEFin rakentamalla pumppuasemalla, joka toimii aurinkovoimalla. Sen avulla Karamojan eri yhteisöihin on saatu vettä juomista, viljelyä ja eläinten juottamista varten. Vettä on saatu myös terveysasemille ja kouluihin.

Vedenjakelun lisäksi UNICEF tekee työtä hygienian ja sanitaation kohentamiseksi. 

Maassa, jossa on jyllännyt koronan jälkeen ebola ja koleraepidemia, hygienia on erittäin tärkeässä roolissa. Tarve kehitysyhteistyölle ja hätäaputyölle on valtava: Ugandassa esimerkiksi joka toisella terveysasemalla ei vieläkään ole käytössä puhdasta vettä.  

Samaan aikaan resursseja ei yksinkertaisesti ole riittävästi. 

UNICEFin viime vuoden (2022) rahoitustarve katastrofivalmiuteen ja hätäapuun oli 25 miljoonaa. Tästä tarpeesta jäi uupumaan suurin osa, noin 21,5 miljoonaa. 

Vuosien 2021-2025 nelivuotisesta maaohjelmasta rahoitettuna on tällä hetkellä vain reilu puolet. 

Karamojan kaltaisia alueita on monia ympäri maailmaa ja avustusresurssit jäävät kauaksi tarpeesta.  Hätäavun rahoitustarve UNICEFissa on huolestuttava myös suurissa, laajasti uutisoiduissa kriiseissä. Rahoitusvaje oli Jemenissä syksyn alussa 71%, Sudanissa 93%, Kongon demokraattisessa tasavallassa 90%, Myanmarissa 88% ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden humanitaarisen avun tarpeesta puuttuu 71%.

Ellemme ratkaise tätä mahdotonta yhtälöä, kehitystavoitteita ei tulla saavuttamaan ja miljoonat ihmiset jäävät ilman ruokaa, lääkkeitä, vettä ja terveydenhoitoa maailman köyhimmissä maissa. 

Maailman ja meidänkin huomiomme siirtyy usein yhdestä kriisistä toiseen hyvin nopeasti, usein uutisvirran mukana. Juuri nyt maailmaa kauhistuttaa Gazan tilanne, ja vain hetki sitten seurasimme sydän syrjällään Afganistania, joka kaatui hirmuhallinnon syliin.  

Mutta pian nämä akuutit tilanteet unohtuvat ja huomiomme siirtyy taas muualle. 

Taustalle jää tämä hiljainen kriisi, jonka mittakaava on niin suuri, että sitä on vaikea käsittää. 

Tilanne kehittyvissä maissa on hyvin monella tapaa edelleen huono ja viime vuosina olemme ottaneet monessa asiassa takapakkia. Kehitystavoitteista ollaan pahasti myöhässä ja ne ovat viime vuosina liukuneet yhä kauemmaksi saavuttamattomiin.  

Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoitus on tärkeää turvata. 

Ja meidän täytyy tehdä kaikkemme puuttuaksemme juurisyihin, jotka ylläpitävät köyhyyttä, kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja ruokkivat konflikteja. 

UNICEFin työstä Ugandassa kuullaan lisää Nenäpäivän suorassa lähetyksessä TV2:lla pe 10.11. klo 19.