Maaret Kallio: ”Jos haluat itsellesi hyvää, tee toisille hyvää”
”Syksyn muodikkain vaate, rouheampi auto tai ehkä ihana illallinen uudessa ravintolassa? Vai osuisiko itsensä piristämisen ja hemmottelun tarpeeseen sittenkin paremmin kynsihoito, uudet tapetit makuuhuoneeseen tai pullollinen parasta punkkua?
Moni pyrkii hakemaan nuutuneeseen mieleen ja tyhjyyden tunteeseen piristystä ulkoisista seikoista, materian haalimisesta ja yksin omaa onnea hyödyttävistä teoista. Hyvää etsiessä katse kannattaisi kuitenkin aivan ensimmäiseksi nostaa pois omasta navasta.
Tutkimusten valossa voisi ennemminkin suositella hyvän tekemistä toisille, sillä vanha sananlasku "Antaessaan saa" pitää tutkitusti paikkansa. Hyväntekeminen ja onnellisuus korreloivat keskenään. Auttamisen tiedetään tekevän niin hyvää auttajalle itselleen, että toisten auttamisessa voisi puhua miltei hyvällä tavalla itsekkäästä teosta. Auttaminen on meissä jokaisessa olevaa, perimmäisen ihmisyyden toteuttamista, joka ravitsee niin hyvän tekijää kuin sen kohteeksi pääsevää.
Ihmisyyden perusasetuksiin kuuluu hyväntahtoisuus ja auttamisenhalu. Emme siis ihmisinä joudu erityisesti pinnistelemään ollaksemme lähtökohtaisesti hyväntahtoisia toinen toisiamme kohtaan. Meidän on ennemminkin opittava pois myötätunnosta ja halusta auttaa, eikä oppia niitä kohti.
Hyväntekeminen, myötätunto ja auttamisenhalu eivät kuitenkaan kasva tyhjiössä. Elämän matka, omat kokemukset hyvän tekemisen kohteena olemisesta ja tuntu riittävistä voimavaroista vahvistavat tai heikentävät halua tehdä hyvää ja olla toisille hyödyksi. Vaikka toisten auttaminen ja epäitsekäs hyväntahtoisuus löytyvät meistä luonnostaan, ne ovat myös ominaisuuksia, joita kannattaa tietoisesti vaalia ja valjastaa käyttöön sekä omaksi että toisen eduksi.
Tiedetään, että syrjiminen saattaa saada sekä syrjityn että syrjijän tuntemaan olonsa vieraantuneeksi ja mitättömäksi. Pahan kulma ei siis osu vain sen kohteeseen, vaan myös sen tekijään.
Onneksemme sama dynamiikka toimii käänteisesti myös hyvän puolella.
Hyväkään ei osu vain kohteelleen, vaan vaikuttaa väistämättä myös sen antajaan. Auttamisella tiedetään olevan paljon hyviä vaikutuksia sekä autettavaan että auttajaan. Merkityksellisyyden tunne ja kokemus omasta palasta osana suurempaa laumaa liittyvät voimakkaasti toisten kanssa jaettuihin hetkiin ja auttamisen mahdollisuuksiin.
Kun autamme ja huolehdimme toisistamme, olemme ihmisyytemme ytimessä. Juuri siellä, minkä ytimeen olemme lähtökohtaisesti syntyneet tähän maailmaan saapuessamme.
Jos oma auttamisen halu on hukassa, on tärkeintä pysähtyä sen äärelle. Auttamishaluttomuus, itsekkyys ja myötätunnottomuus ovat suuria hälytysmerkkejä oman voinnin rapeutumisesta. Joka ikisessä ihmisessä on kykyä sekä hyvään että pahaan, mutta hyvinvoiva ihminen tahtoo taipua hyvän puolelle.”
Maaret Kallio
Psykoterapeutti ja tietokirjailija
