Jenny Lehtinen: Auttamisesta saa tulla hyvä mieli
Mietin pitkään voinko sanoa ihan suoraan mikä on tämän kirjoituksen perimmäinen tarkoitus. Itsestään selvää se sinänsä on, kirjoitanhan tämän hyväntekeväisyyssäätiön nimissä. Säätiön, jonka tärkein tehtävä on saada paremmassa asemassa olevat ihmiset lahjoittamaan rahaa niille, joilta puuttuu kaikkein välttämättömimmätkin asiat kuten ruoka ja puhdas vesi. Mitä sellaista voisin kirjoittaa, joka saisi juuri sinut lahjoittamaan?
Mitä siis kertoisin? Tänä keväänä koin yhden elämäni merkittävimmän matkan, kun pääsin käymään yhdellä maailman suurimmista pakolaisleireistä, Ugandassa sijaitsevassa Bidi-Bidissä. Niin hyvä kirjoittaja en kuitenkaan ole, että edes parhaalla taidollanikaan voisin saada ketään aidosti ymmärtämään ja tuntemaan kaikki ne asiat joita reissussa koin, ja tuntemaan sen, miten ne vaikuttivat minun ihmisyyteeni. Miten monena iltana olen hiljaa mielessäni toivonut, että se pieni tyttö, joka hymyili koko ajan resuisessa mekossaan olisi vielä elossa, vaikka se yskä, mikä niin monella lapsella siellä on, oli hänellä erityisen raastava. Tai että se teini-ikäinen poika, joka toivoi voivansa opiskella kunnolla ja päätyä lopulta presidentiksi muuttaakseen maansa asioita, ei olisi menettänyt toivoaan.
Kertoisinko siitä, että apu oikeasti menee perille? Ugandaan on kuluneen vuoden aikana saapunut yli miljoona pakolaista naapurimaasta Etelä-Sudanista sotaa ja nälänhätää pakoon. On ihan käsittämätöntä miten hienosti ja organisoidusti erilaiset järjestöt ovat pystyneet järjestämään valtavalle pakolaismäärälle mahdollisuuden elää mahdollisimman tavallista elämää. Lapset saavat käydä koulua ja puhdasta vettä aurinkovoimalla toimivien pumppaamoiden kautta lähes kaikkien saataville. Vettä niin, että sitä on varaa käyttää myös hygieniaan, etteivät taudit pääse leviämään helpommin saatavasta likaisesta vedestä.
Vai kertoisinko kuitenkin siitä, kuinka apua edelleen kipeästi tarvitaan. Siitä kuinka paljon lapsia edelleen koko ajan sairastuu ja kuolee täysin turhaan vaikka vain siksi, että täysin ylikuormitetulla klinikalla ei ole tarpeeksi sähköä saatavilla, jotta keuhkokuumeiselle lapselle pystyttäisiin antamaan lisähappea. Siitä, että yhdellekään äidille ei koskaan tule olemaan yhdentekevä asia kun oma lapsi kuolee, vaikka sitä tapahtuisi ympärillä kuinka paljon.
Ehkä kerron kuitenkin siitä, mitä olen tämän vuoden aikana oppinut auttamisesta.
Auttamisen ei tarvitse olla syvästä maailmantuskasta kumpuavaa maailmanparantamista hinnalla millä hyvänsä. Auttaminen saa ja oikeastaan sen pitääkin tuntua hyvältä. Koska silloin sen tekee oikein. Auttamisesta saa tulla hyvä mieli, olipa se millaista tahansa. Kun lahjoittaa rahaa niille, joilla ei ole mitään, saa ajatella sitä joka saa, eikä tarvitse vaipua synkkyyteen sen takia, että niin moni jää vielä tarvitsemaan.
Auttaminen on yleensä myös terveysteko, molempiin suuntiin. Paitsi että hyvin pienellä rahalla lapsi voi pelastua elämälle, ihan tutkitusti myös lahjoittajan hyvinvoinnissa näkyy yleensä muutosta: verenpaine laskee ja mieliala kohenee. Puhumattakaan pidemmän aikavälin vaikutuksista.
Tähän on syynsäkin: vaikka nykypäivä korostaa yksilöllisyyttä, minua ja minun tarpeitani, halujani ja oikeuksiani, on ihmiskunta ylipäätään selvinnyt kautta aikojen tekemällä yhteistyötä. Välillä täysin pyyteettömiä hyviä tekoja, jotta heikompikin pärjäisi. Se on jättänyt meihin jäljen, yksi inhimillisyytemme perusteista on toisten auttaminen ja siitä saatava hyvä olo.
Toisten ihmisten auttaminen tekee meitä onnellisemmiksi. Tutustuin aiheeseen syvällisesti tehdessäni tänä vuonna myös ohjelman aiheesta. Päädyin mm. osaksi asetelmaa, jossa kahdelle ihmiselle annettiin pieni rahasumma. Toisen piti käyttää rahat itseensä ja omaan hyvin vointiinsa, toisen piti tehdä rahalla hyvää muille. Arvatkaa kumpi tuli paitsi testitulosten mukaan, myös omasta mielestään merkittävästi onnellisemmaksi?
Jos siis et ole vielä kokeillut tekisikö auttaminen tämän maailman lisäksi sinullekin hyvää, mitä jos kokeilisit nyt?
Lahjoita tai osallistu Nenäpäivään.
Nenäpäivä-kampanja on käynnissä 19.11. saakka. Nenäpäivää vietetään 10.11.2017. Videoita Ugandasta nähdään Nenäpäivä-ohjelmissa Yle TV2:lla Nenäpäivän iltana.
