”Isosisko onnistui kohentamaan mieltäni” — Nenäpäivä-varoin tuettu mentoriohjelma auttaa syrjäytymisvaarassa olevia lapsia Itä-Jerusalemissa

Kirkon Ulkomaanavun Isoveli, isosisko -toiminta Itä-Jerusalemissa yhdistää syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja vapaaehtoisina mentoreina toimivat nuoret aikuiset. Molemmat hyötyvät.

Meteli huoneessa on melkoinen. Lapset ovat kokoontuneet pöytien ääreen askartelemaan kellotaulujen äärelle. Innokkaasti ja iloisesti hälisevää joukkoa paimentaa nuorten aikuisten ryhmä.

Itä-Jerusalemissa kuvattu videomateriaali välittää kuulumisia Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen kumppanin Palestinian Counseling Centerin yhteisestä Isoveli, isosisko -projektista.

Hankkeessa syrjäytymisvaarassa olevat lapset saavat itselleen henkilökohtaisen ”isosiskon” tai ”isoveljen”, jonka kanssa he viettävät säännöllisesti aikaa. Tarkoituksena on tarjota lapsille psykologista ja sosiaalista tukea ja sisällyttää päiviin järkevää tekemistä. Samalla isot sisarukset saavat mahdollisuuden kehittää ammattitaitoaan kasvatuksen parissa.

Vuonna 2021 ohjelmaan osallistui 58 lasta, jotka olivat vaarassa keskeyttää koulunkäynnin oppimisvaikeuksien ja muiden haasteiden vuoksi. Osallistujat valittiin yhteistyössä paikallisten koulujen kanssa. Projektia tuetaan Nenäpäivä-varoin. 

Tässä jutussa kolme projektiin osallistunutta “siskosta” kertoo, miten mentorointisuhde muutti heitä.

Pikkusisko Jamila Abu Nab, 11, Silwan: ”Olen rakastanut Ayaa ensikohtaamisesta”

”Kun kasvan aikuiseksi, haluan sydänkirurgiksi. Rakastan opiskelua ja tunnen oloni onnelliseksi, kun saan koulussa hyviä numeroita.

Isoveli, isosisko -ohjelma on minulle hyödyllinen. Isosiskoni nimi on Aya, ja hän on aina mukava minulle. Hän saattaa laittaa minulle tekstiviestin ja käy kotonani. Me käymme kävelyillä, juttelemme, piirrämme ja leikimme. Joskus menemme al-Aqsa-moskeijaan yhdessä. Aya opettaa arabian kieltä ja auttaa minua kieliopin kanssa. Hän saattaa tehdä vaikkapa pelin, joka käsittelee verbejä ja kielioppisääntöjä.

Pahimpana korona-aikana Ayan tapaaminen oli vaikeaa, ja sen vuoksi juttelimme vain puhelimitse. Silloin minun oli vähän vaikeaa ymmärtää häntä. Kun virus ei enää levinnyt niin vauhdikkaasti, aloimme taas tavata kasvokkain.

Aya on opettanut minulle, ettei kannata suuttua liian nopeasti. Pitää pysyä rauhallisena ja keskustella maltillisesti, jottei tulisi vahingossa sanottua pahoja sanoja. Hän on myös sanonut, että pitää olla kiltti muille ihmisille.

Olen rakastanut Ayaa ensikohtaamisestani lähtien. Tiesin heti, että hän on hyvä ihminen. Isoveli, isosisko –ohjelma on muuttanut minua paljon. En ole enää yhtä hermostunut ja levoton kuin aiemmin. Olen oppinut olemaan rauhallinen ja puhumaan ihmisille kohteliaasti. Toivon, että kaikki, joilla on ongelmia, löytävät ohjelman pariin. Parasta on ollut se, että isosiskoni onnistui kohentamaan mieltäni.”

Isosisko Mona Zallum, 21, Beit Hanina: ”Halusin kehittää kasvatus- ja elämäntaitojani”

”Opiskelen kasvatustieteitä al-Qudsin yliopistossa. Olen juuri lopettelemassa kandin tutkintoani ja haluaisin jatkaa opintoja samalla alalla.

Lähdin mukaan Isoveli, isosisko -toimintaan, jotta voisin tehdä töitä vapaaehtoisena ja kehittää kasvatus- ja elämäntaitojani. Olen lasten kanssa ja tarkkailen heidän oppimisvaikeuksiaan. “Pikkusiskoni“ Yasmin on neljännellä luokalla, ja autan häntä koulutyössä.

Kun tapaan pikkusiskoani, kysyn häneltä ensiksi hänen päivästään. Se auttaa murtamaan muurit väliltämme. Jos hänellä on vaikeuksia joissain oppiaineissa, autan häntä. Yasmin pitää piirtämisestä ja väreistä. Me harrastamme piirtämistä yhdessä ja tapaamme toisiamme usein kirjastossa. Koronan aikana emme voineet nähdä kasvokkain vaan tapasimme Zoomissa. Avasimme kameramme ja olimme ikään kuin kirjastossa.

Korona on vaikuttanut elämäämme positiivisesti ja negatiivisesti. Negatiivista on se, että istumme pitkiä aikoja kotona, mikä tekee meistä laiskoja. Myönteistä on se, että nyt oppiminen on mahdollista missä tahansa.

Elämäni on muuttunut. Ennen olin aina yliopistolla oppimassa, miten oppimisvaikeuksia havaitaan. Kun tulin tänne keskukselle, näin sen käytännössä. Kasvatusalalla minun pitääkin olla tekemisissä lasten kanssa. Viiden vuoden päästä olen ehkä saanut loppuun opintoni kasvatuksen parissa ja teen töitä opettajana.

On kivaa, kun minulla on pikkusisko ja saan viettää hänen kanssaan aikaa. Annan hänelle omista taidoistani, motivoin häntä tulevaisuutta varten ja myös itse opin häneltä. Sellainen tunne minulle on jäänyt.”

Pikkusisko Ghina Jewels, 11, Silwan: ”Toivon, että minusta tulee isona uimaopettaja”

”Perheeni on kiva, minulla on kaksi veljeä ja siskoa. Vapaa-ajallani piirrän, katson televisiota, leikin serkkujeni kanssa ja opetan veljeäni. Joskus siivoan taloa äitini kanssa. Toivon, että minusta tulee isona uimaopettaja, koska rakastan lapsia.

Isosiskoni nimi on Hadeel, ja hän opiskelee valmistuakseen sairaanhoitajaksi. Hän kertoo minulle tarinoita siitä, mitä hän tekee. Hän vie minut silloin tällöin yliopistolle ja on myös ostanut minulle lahjaksi vaatteita Eid-pyhää varten. Joskus hän käy kotonani, joskus minä menen hänen luokseen ja joskus tapaamme toimintakeskuksen tiloissa.

Koronavirus on vaikuttanut meihin. Emme voi nähdä toisiamme ja puhumme vain puhelimessa. Haluaisin nähdä häntä enemmän, sillä kasvokkain tapaaminen on paljon hyödyllisempää kuin puhelimessa puhuminen.

Hadeel on käskenyt minua olemaan hermoilematta – ja itse asiassa, en ole enää yhtä hermostunut kuin ennen. Olen kertonut hänelle pitäväni matematiikasta ja paljastanut, että minusta tulee isona uimaopettaja. Parasta elämässäni on se, että tapasin Hadeelin. Minulla on aina ikävä häntä.”

Teksti: Ulriikka Myöhänen, Kirkon Ulkomaanapu
Kuvat: Ahmad al-Bazz, Kirkon Ulkomaanapu