Hyvä hali tekee hyvää

Muistatko sen tunteen, kun sinun on ollut paha olla ja joku on kietonut sinut lämpimään halaukseen? Yhtäkkiä kehon läpi on kulkenut voimakas aalto, joka on saattanut jopa aiheuttaa itkuun purskahtamisen. Halausta on seurannut vapauttava, kevyempi olo. Entä muistatko, miltä tuntuu, kun saa nähdä rakkaan ihmisen pitkästä aikaa? Kuinka hyvältä tuntuukaan napata hänet halaukseen. Ystävää hyvästellessä tuntuu hyvältä halata, se ikään kuin antaa arvoa äsken vietetylle yhteiselle ajalle.

Kosketuksen kulttuuri ei ole ollut kovin kummoinen meillä täällä Suomessa, eikä vähiten sotatraumojen takia. Sotien jälkeen Suomessa ajateltiin, että jos lasta ei turhaa hellitä, niin hän oppii vahvaksi. Nämä tällä tavalla kasvatetut kansalaiset ovat puolestaan minun sukupolveni vanhempia. Siihen, miten luontevasti ihminen uskaltautuu halaukseen, vaikuttaa suurelta osin hänen lapsena saamansa kosketus ja hellyys. Koskemattomuus onkin tietyllä tavalla periytyvää. 

Kosketuskulttuuri on kehittynyt vauhdilla 1990-luvulta lähtien, kun nuoret aikuiset ovat enenevissä määrin reissanneet maamme rajojen ulkopuolella. Tuontitavarana on tuotu halauskulttuuria Suomeen. Tutkija Taina Kinnunen on tehnyt merkittävää työtä tutkien suomalaisten kosketus- ja halauskulttuuria, hän on tutkimuksistaan kirjoittanut kirjan Vahvat yksin, heikot sylityksin. Kinnunen on nostanut esiin sitä, että sukupolvien ja myös sukupuolien välillä on eroja siinä, kuinka luontevaksi kosketus koetaan. 

Juuri kun 2010-luvulla suomalaiset alkoivat viimein uskaltautumaan halauksiin, tuli pandemia, joka viskasi vauhdilla halauksen vaarallisten asioiden listalle. Pandemian aikana jokunen tutkija meillä ja maailmalla ilmaisi huolensa kosketusnälästä. Ilmiöstä, jossa ihminen joutuu elämään vähemmällä kosketuksella viruksen vaatiessa eristäytymään. Tämä kosketusnälkä pitää omalta osaltaan yllä stressiä ja lisää ahdistuneisuutta. Pandemian lisäksi me elämme ajassa, jossa muutenkin fyysinen läheisyys on vähentynyt. Ihmiset asuvat aikaisempaa enemmän yksin, mediankulutus on vienyt tilaa kalenteristamme, ja kiireen keskellä tulee helposti korvattua kohtaaminen digitaalisella viestinnällä. On kyse sitten sähköposteista, viesteistä, somesta tai ties mistä etätyökaluista, nämä kaikki tarjoavat meille näennäisen vuorovaikutustilanteen, pitäen meidät silti etäällä toisistamme. Vaikka ystävä kuinka runoilisi kauniita sanoja ja pistäisi sydänemojeita viestillä tulemaan, se ei ole sama kuin saada katsekontakti ja hyvä hali. 

Hyvä hali on sellainen, joka kumpuaa halusta tuottaa toisessa hyvää oloa, lohduttaa tai kannustaa. Halatessamme elimistöön vapautuu oksitosiinia ja muita mielihyvähormoneja. Oksitosiini mm. lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Halaus saa stressihormoni kortisolin tasot laskemaan. Syke tasaantuu ja me rauhoitumme. Kaikkien näiden fysiologisten hyötyjen lisäksi halaus on myös erinomainen tapa ilmaista välittämistä. Jos meille suomalaisille koskettaminen on ollut perinteisesti vaikeaa, niin tunteista puhuminen ei ole ollut sen hääppösempää. Jos ei sanoja tahdo löytyä, vaikka sisällä kuin lämpö läikähtäisikin toista kohtaan, halaus voi toimia erinomaisena tapana ilmaista välittämistä.
Tämä listaukseni halauksen hyvistä puolista ei tarkoita sitä, että kaikkien tulee nyt rynnätä rutistelemaan kaikkia. Jotta halauksesta olisi mitään iloa, niin sen pitää olla toivottu. Me emme voi tietää, kuinka luontevaksi toinen halauksen kokee. Toisten rajoja on kunnioitettava aina. Itse muotoilen asian kysymällä syleilläänkö? Kun suostumus on saatu, niin ei muuta kuin syleilemään, sillä kun nyt maailmantilannetta katsoo, niin tässä itse kukin voisi kaivata halausta – aika paljonkin.

Kirjoittaja

Jenni Janakka

Kirjailija, puhetaitelija

Jenni Janakka on kirjailija ja puhetaiteilija. Töissään hän pyrkii lisäämään ymmärrystä ihmismielen sykkyröistä viihdyttävästi ja kansantajuisesti. Jenni ammentaa omasta ja tuttavien elämästä sekä höystää kaiken tieteellisillä tutkimuksilla.