Sieniä kuin sateella – ilman sadetta

Ilmastonmuutos ja metsäkato ovat vaikuttaneet peruuttamattomasti kambodžalaisten perheiden elämään. Miten Suomen Lähetysseuran työllä on voitu parantaa maan alkuperäiskansojen ruokaturvaa?

Nuori nainen kävelee metsässä. Päätä suojaa perinnekirjailuin koristeltu keltainen huivi. Nainen kantaa selässään punottua koria, joka vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut täynnä sieniä. Nyt sienet ovat poissa. Samoin valtaosa ympäristön metsistä. Mitä on tapahtunut?

Olemme Ratanakirin maakunnassa Koillis-Kambodžassa lähellä Laosin ja Vietnamin rajaa. Aluetta asuttavat Kambodžan alkuperäiskansat, jotka ovat kautta historian eläneet omavaraisesti luonnon keskellä.

”Kun olin lapsi, keräsin näistä metsistä sieniä ja erilaisia kasveja, kuten bambunversoja. Metsää oli paljon, ja ravinnon etsiminen helppoa”, Jarai-alkuperäiskansaan kuuluva Sorl Nhoy sanoo.

Hän katsoo koriaan, joka ammottaa tyhjyyttä.

”Mutta ei enää.”

Nhoy seisoo metsän reunalla – tai oikeastaan metsäkaistaleen, puuston välistä nimittäin kuultaa valoa ja näkymä läheiselle peltoaukealle. Auringonvaloa läpäisemättömät ikimetsät ovat historiaa.

Ennätysvauhtia katoavat metsät

Kambodža on viime vuosikymmenten aikana luokiteltu yhdeksi maailman nopeiten metsiä menettäneeksi maaksi. Global Forest Watch -järjestön raportin mukaan vuosien 2001–2020 aikana on tuhoutunut lähes 2,5 miljoonaa hehtaaria metsää. Viimeisen vuosikymmenen aikana kato on kiihtynyt entisestään.

Kambodžan viranomaiset ovat kiistäneet laajamittaiset laittomat hakkuut ja syyttäneet metsien hävittämisestä maaseudun köyhää väestöä. Ympäristötoimijat ovat kuitenkin tutkimuksissaan osoittaneet laittomilla hakkuilla olevan vahvoja kytköksiä valtaapitävien kaupallisiin intresseihin.

Lähes puolet tuhoutuneista metsistä on aarniometsiä, jotka ovat tärkeitä hiilinieluja ilmakehälle ja koteja monille eliölajeille, kuten sienille. Metsien tuhoutumisen myötä sienetkin katoavat.

Metsäkadon lisäksi ilmastonmuutoksen tuomat sään ääri-ilmiöt hankaloittavat Kambodžassa elävien alkuperäiskansojen elämää ja toimeentuloa.

”Ruokaturvatilanne on muuttunut paljon. Vielä kymmenen vuotta sitten ihmisillä oli riisiä syödäkseen, luonnosta sai kerättyä villiruokaa ja joista sai nostettua kalaa”, Lähetysseuran ja Integral Cooperation Cambodia -järjestön (ICC) elinkeinojen kehittämishankkeen tiiminvetäjä Nin Samreth kertoo.

Kuumalla kaudella lämpötila voi kohota yli 40 asteeseen, jolloin kasvien on vaikea menestyä. Esimerkiksi tänä vuonna sadekausi ei ole alkanut ajallaan, mikä on hankaloittanut viljelyä. Kun sateet viimein saapuvat, eivät ne ota loppuakseen, vaan monsuunit ja tulvat tuhoavat sadon.

”Ilmastonmuutos on myös lisännyt hyötykasveja tuhoavien hyönteisten määrää. Pelloilla käyttöön otetut kemikaalit ovat kulkeutuneet luontoon ja vähentäneet sienten määrää entisestään”, Samreth sanoo.

Sienet tuovat ruokaturvaa

Lähetysseuran ja ICC:n hankkeessa tuetaan luonnosta riippuvaisia paikallisyhteisöjä löytämään vaihtoehtoisia toimeentulomahdollisuuksia perinteisen maanviljelyn ja keräilyn rinnalle. Kyläläiset ovat saaneet koulutusta esimerkiksi kotipuutarhojen hoidosta, ilmastoystävällisistä viljelylajikkeista ja -menetelmistä.

Kun luonnonvarat ovat huvenneet, myös sieniä on alettu kasvattaa. Prosessi alkaa ICC:n toimiston yhteyteen rakennetussa väliaikaisessa laboratoriossa. Sienihankkeen työntekijä Sorl Nhoy hämmentää isossa rautakattilassa kiehuvaa seosta, joka on valmistettu riisistä, sokerista ja perunatärkkelyksestä. Tämä kasvualustaseos kaadetaan lasipulloihin, jotka sijoitetaan painekattilaan steriloitumaan.

Työstä innostuneena Nhoy on alkanut kasvattaa sieniä myös omassa kodissaan. Hän uskoo, että kun villisienten saanti käy yhä haastavammaksi, yhä useampi kyläläinen löytää sienten kasvatuksen.

“Ilman sienten kasvatusta meillä ei pian ole sieniä lainkaan”, hän sanoo.

Samreth on toisella puolella huonetta uppoutuneena keskittyneesti sienirihmaston eristykseen. Hän pyöräyttää veistä liekin alla, leikkaa kirurginvarmoin ottein sienestä pienen palan maltoa eli sienen ”lihaa” ja siirtää sen erilaisten vaiheiden kautta lasipulloon elämään uutta elämää. Kun erityistä hygieniaa ja välineistöä vaativa työvaihe on ohi, kasvualustat jaetaan koulutusta saaneille kyläläisillä kasvatettaviksi.

”Tällä hetkellä kasvatettavia lajikkeita ovat viljelytuppisienet ja osterivinokkaat, mutta toiveenamme on myös yrittää pelastaa katoamassa olevia metsäsieniä kasvatettaviksi. Niitä kyläläiset pitävät kaikkein herkullisimpina”, Samreth sanoo.

Sienten kasvatus soveltuu hyvin haastaviin olosuhteisiin, sillä sienet tarvitsevat vain vähän tilaa ja vettä. Päivän aikana ehtii hyvin muihin askareisiin, ja tuottoisaa satoa pääsee poimimaan jopa päivittäin.

”Lisäksi sieniä voidaan säilöä kuivattamalla ja taata siten ympärivuotinen ruokaturva”, Samreth sanoo.

Yhteiselle lautaselle

Saamme kutsun lähikylässä asuvan Pun Savyn kotiin. Punainen hiekka pöllyää, kun mopo vilistää sinisin ja punaisin peltikatoin suojattujen asutusten ohi. Maaperän punaisuus johtuu korkeasta rautapitoisuudesta. Se on peruja alueen vulkaanisesta aktiivisuudesta.

Savy kuljettaa meidät katokseen, jonka alla hyllylle asetetuista viljelysäkeistä pullistelee valkoisia osterivinokkaita. Hän esittelee satoaan ylpeänä.

”Metsien tuhouduttua jouduin ostamaan kalliita sieniä torilta, mutta vuonna 2015 pääsin mukaan ICC:n sienikoulutukseen ja siitä lähtien olemme kasvattaneet vaimoni kanssa itse omat sienemme”, Savy kertoo.
Osan sienistä perhe syö itse, ja osa vaihdetaan torilla muihin hyödykkeisiin.

”Lisäksi sieniä riittää sukulaisille ja naapureille jaettavaksi”, Savy lisää poimiessaan kasan osterivinokkaita. Hän heilauttaa sienikorin selkäänsä, ja kävelemme lähitalossa asustavan pariskunnan luo.

Aven Chanty ottaa korin vastaan ilahtuneena ja kumoaa saaliin pöydälle. Vikkelin liikkein hän pilkkoo sienet suureen pataan. Valkosipulia, chiliä ja muita yrttejä kumotaan sekaan.

Puoliso Ti Bruk sytyttää pihalle tulen, ja hetken päästä ilmassa leijuu veden kielelle nostattava tuoksu. Pöytä on katettu kolmelle, kun naapurukset Chanty, Bruk ja Savy istuvat jakamaan yhteisen aterian.

Teksti: Anna Peltonen, viestinnän asiantuntija, Aasian työalue, Suomen Lähetysseura

Lähde: Amnesty: ‘Our traditions are being destroyed’: Illegal logging, repression, and Indigenous peoples’ rights violations in Cambodia’s protected forests (2022)